Skotlanninhirvikoira

Brittiläinen rotu

Yleisesti


Skotlanninhirvikoira kuuluu vinttikoirien ryhmään, joka on yksi maailman vanhimmista koiraryhmistä. Viitteitä vinttikoirista löytyy Afrikasta sekä Lähi- ja Keski-Aasiasta ainakin 5000 vuoden takaa. Vinttikoirat metsästävät avoimessa maastossa tarkan näkönsä avulla juosten saalinsa kiinni. Tämän vuoksi ne ovat kehittyneet kapeiksi ja sulavalinjaisiksi. Juuri tähän linjakkuuteen ja arvokkuuteen ovat monet ihastuneet ja ehkä juuri siksi eri vinttikoirarodut ovat olleet ylimystön koiria miltein näihin aikoihin asti. Vinttikoirien voisi väittää olevan myös luonteeltaan kaikista koirista eniten kissamaisia. Tästä esimerkkinä toisinaan kyseenalaistettu omistajan pyynnön järkevyys, joka saattaa jäädä esim. mukavuudenhaluiselta skotilta täyttämättä, mikäli koira pitää tehtävää täysin typeränä.

Kenen mukana ja milloin vinttikoirat ovat kulkeutuneet Brittein saarille on monia arviota. Skotlanninhirvikoiran alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta rodusta on mainintoja jo ennen keskiaikaa ja koirat ovat olleet ylimystön omistamia eri aikoina. Skotlannissa klaanipäälliköiden aikaan hirvikoira on ollut arvostettu ja rohkea metsästäjä, joka on hillitty ja charmikas kotioloissa. Nämä hyveet ovat edelleen osa skotteja.

Lukumääräisesti skotlanninhirvikoirat ovat melko harvinaisia Suomessa ja muualla. Pariin otteeseen rotu on lähes kadonnut sukupuuttoon. Esimerkiksi klaanijärjestelmän kaatuessa Skotlannissa 1700-luvun puolivälissä myös koirakanta vaarantui. Onneksi rodun olemassaolo on saatu aina elvytettyä. Ensimmäinen skotti tuotiin Suomeen 1960-luvulla.

Skotlanninhirvikoiran ulkonäkö puhuttelee samalla karuudellaan ja kauneudellaan. Skotin karkea turkki suojaa kosteudelta sekä koleudelta ja on ulkonäöstään huolimatta helppohoitoinen. Rotu on olemukseltaan lempeä, säyseä ja isäntäväkeen kiintyvä. Toisaalta joskus skotti saattaa luoda varautuneen katseen vieraita ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Skotti sopii hyvin suomalaiseen luontoon ja luonteeseen. Se pitää yhtä paljon luonnossa liikkumisesta kuin kotisohvastaankin ja on siis suorastaan inhimillinen koirarotu.



Rotumääritelmä


Yleisvaikutelma - Muistuttaa karkeakarvaista englanninvinttikoiraa, mutta on kookkaampi ja voimakasluustoisempi.

Ominaispiirteet - Koiran rakenne ilmentää sitä ainutlaatuista nopeuden, voiman ja kestävyyden yhdistelmää, jota tarvitaan peuran kaatamisessa, mutta koiran olemus on lempeän arvokas.

Luonne - Lempeä ja ystävällinen, tottelevainen ja helppo kouluttaa koska haluaa miellyttää. Sävyisä ja hyväluonteinen, ei koskaan epäluuloinen, hyökkäävä tai hermostunut. Käyttäytyy hillityn arvokkaasti.

Pää - Pitkä; kallo pikemminkin tasainen kuin pyöreä, silmien yläpuolella hienoinen nousu, ei otsapengertä. Kallo levein korvien kohdalla; kapenee hieman silmiä kohden; kuono kapenee selvemmin kirsua kohden; huulet tasaiset. Kirsu hieman kotkamainen ja musta. Vaaleilla koirilla musta kuono suotava. Kalloa peittää kohtalaisen pitkä karva, joka on pehmeämpää kuin muu karvapeite. Melko silkkiset, selvät viikset ja hieman partaa.

Silmät - Tummat, yleensä tumman- tai pähkinänruskeat. Melko pyöreät. Luomien reunat mustat. Ilme levossa pehmeä, innostuneena terävä ja etäinen. Vaaleat silmät eivät toivottavat.

Korvat - Mustat tai muuten tummat, korkealle kiinnittyneet, levossa taakse taittuneet. Koiran innostuessa korvat nousevat pään yläpuolelle menettämättä taitettaan; joskus puolipystyt. Korvalehdet pehmeät, kiiltävät, kosketettaessa muistuttavat hiiren karvaa; mahdollisimman pienet. Ei pitkää karvaa tai hapsuja. Suuret, paksut, litteästi pään sivulla riippuvat tai pystyt korvat erittäin epätoivottavat.

Purenta - Vahvat leuat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa.

Kaula - Pitkä, erittäin vahva, joskus harjan peittämä. Niskan ja pään liitymäkohta hyvin erottuva. Ei löysää kaulanahkaa.

Eturaajat - Suorat, leveät ja litteäluiset. Lavat taakse kiinnittyneet, eivät liian kaukana toisistaan. Leveät olkavarret ja kyynärpäät toivottavat. Raskaat ja suorat lavat ei-toivottavat.

Runko - Runko ja rakenne ylipäätään kuin kookkaalla ja voimakasluustoisella englanninvinttikoiralla. Rinta pikemminkin syvä kuin leveä, ei liian kapea eikä litteä. Lanne hyvin kaareutuva ja häntää kohden laskeva. Suora ylälinja ei toivottava.

Takaraajat - Maatapeittävät, leveät ja voimakkaat. Luisu lantio, sarvennaiset kaukana toisistaan. Polvet hyvin kulmautuneet, sarvennaisten ja kintereen väli hyvin pitkä. Luut leveät ja litteät.

Käpälät - Tiiviit; varpaat hyvin kaareutuvat. Kynnet vahvat.

Häntä - Pitkä, tyvestä paksu, ohenee kärkeä kohden ja ulottuu lähes maahan asti. Koiran seistessä riippuu suorana alas tai kaareutuu, koiran liikkuessa kaareutuu, mutta ei koskaan nouse selkälinjan yläpuolelle. Hyvin karvainen; yläpinnalla karva karkeaa ja kovaa, alapuolella pitempää; kärjen hapsut eivät ole virhe. Kierteinen tai silmukkahäntä ei toivottava.

Liikkeet - Vaivattomat, tehokkaat, yhdensuuntaiset; pitkä askel.

Karvapeite - Pitkähkö, mutta ei liian runsas. Villava turkki ei hyväksyttävä. Paksu, ihonmyötäinen ja karkea, kosketettaessa karhea tai kova. Karvapeite rungossa, kaulassa ja reisissä karkeaa ja kovaa, n. 70-10 cm pitkää; päässä, rinnassa ja vatsassa paljon pehmeämpää. Etu- ja takaraajojen sisäpinnoilla hieman hapsuja.

Väri - Tumman siniharmaa, tummemman tai vaaleamman harmaa, juovikas (brindle) ja keltainen, hiekan- tai kellanpunainen jolla kuono ja korvat mustat (black pointis). Valkea rinta, valkeat varpaat ja pieni valkea merkki hännänpäässä ovat sallittuja, mutta mitä vähemmän valkoista, sen parempi, sillä kyseessä on yksivärinen koira. Valkoinen läikkä päässä tai valkoinen kaulus eivät hyväksyttäviä.

Koko - Pienin toivottu säkäkorkeus uroksella 76 cm, paino 45,5 kg; nartulla 71 cm ja n.36,5 kg.